ulkomaanavusta, Karjalasta ja Suomen luonnonvaroista
Suomen valtion ulkomaanapua kohdennetaan kaukaisiin maihin, talousapua kreikkaan ja maksetaan EUn jäsenmaksuja miljoonien ja taas miljoonien edestä. Meidän naapurimaamme Venäjän karjala on meidän lähin kehitysmaa. Karjalan, Petsamon, Kuolan niemimaan ja Maaselän kannaksen taloudellinen kehitys antaisi vauhtia meidän omaankin talouteemme, ainakin piristäisi entisestään itärajan yli tapahtuvaa kauppaa. Heti Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen Viron nousu nosti myös Suomen taloudellisia näkymiä merkittävästi. Miksei siis Suomen itärajan takaisen alueen nousu voisi mahdollistaa samaa? Pietari on Euroopan suurin autonvalmista, suurkaupunki ja tärkeä kauppasatama. Olisi myös Pietarille hyväksi jos esimerkiksi Viipuri nousisi ja tarjoaisi vaihtoehdon kaupankäynnille, yrittämiselle ja talouskasvulle. Suomen poliittinen eliitti keskittyy Eurooppa seikkailuihinsa kun täällä pohjoisessakin olisi tärkeää tekemistä. Miksi siis vaivautua
pelastamaan euroa ja Euta kun voisimme pelastaa itsemme ja toimia teknologisesti ja taloudellisesti oman alueemme vetureina, nostaa itärajan takaista aluetta samalla. Venäjä on maailman rikkaimpia valtioita ja varmasti ymmärtää lähialueen merkityksen länsimaan kanssa. Mihin esimerkiksi katosi Kostamuksen rakentamisesta alkanut hyvä yhteistyö? Nato haaveisiin? Suomen armeijan kaluston vaihtamiseen kalliiseen länsikalustoon kun Venäjältä olisimme saaneet vastaavaa tavaraa, tosin toimintavarmempaa ja halvempaa? Silloin emme olisi sitoneet itseämme turhiin maailmanpoliisi leikkeihin. Suomalaisten on turha yrittää olla sotilaallista, alueellista ja taloudellista voimaansa suurempi. Meidän mahdollisuutemme eivät ole lännessä. Ne ovat pohjoisessa. En haaveile suursuomesta, en halua Karjalaa takaisin, haluan Karjalan jaloilleen ja nousemaan kohti uutta tulevaisuutta.
Suomen valtion pitäisi ensikädessä ottaa kaivostoiminta omiin käsiinsä. Turha meidän on ainutlaatuisia luonnonvarojamme antaa muille, kun voimme itse saada niistä sen avun tähän taloudelliseen kurimukseen. Miksi antaa rahat Ranskaan, Kanadaan tai muihin pörssipirujen johtamiin suurkonsernien pohjattomiin kassoihin. Pohjoisena ulottuvuutena meidän pitäisi ymmärtää hyödyntää Petsamon kaivoksia, sulasatamaa ja pohjoisen venäjänkarjalan luonnonvaroja samoissa mitoin kun annamme tällä hetkellä pörssiyhtiöiden repiä niistä kaiken irti ja jättää ongelmat valtiolle. Uutiset ovat olleet viimeaikoina täynnä kaivosonglemia. Näitä ongelmia ei olisi jos valtio olisi ottanut ohjat käsiinsä, katsonut prosessin kunnolla alulle. Käyttänyt suomalaisia aliurakoitsijoita, työläisiä ja suomalaista tietotaitoa. Silloin oman maan "mansikat ja mustikat" olisivat meidän lautasilla eikä pörssimeklarien.
Toivon keskustelua asiasta, asian vierestä, asiallista ja suorapuheista.
Ajastasi ja lukemisen vaivasta kiittäen
Hyvää kevättä toivottaen
Koneistaja, metsästäjä ja toisinajattelija
Kalle Hakala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti