keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Armeija, oma vai muiden?

Maassa on aina vahva armeija, meidän pitää päättää onko se meidän vai muiden



Fakta on että maassa on aina vahva ja jokseenkin vaikuttava armeija. Jos oma armeija on liian heikko, niin jonkun muun armeija ottaa sen paikan ja tämähän tarkoittaa miehitystä. Meidän maamme on saanut elää suurinpiirtein rauhassa noin 70 vuotta, kukaan ei ole todennut tämän olevan pysyvää. Länsi-Euroopan tilanne on muutenkin omalla tavallaan kummallinen, vuosisatoja sotineet valtiot ovat eläneet historiassa pisimmän ajan rauhan tilassa sitten Pax Romanan. Euroopan tilannetta horjutti jonkun aikaa Kosovon tilanne, eikä sielläkään täysin rauhalllista ole. Ranskassa tehdyt massamurha-iskut näyttävät omaa kuvaansa edelleen kytevästä, tuhansia vuosia vanhasta sodasta uskontojen välillä. Mahdollisuudet arabikevään kaikujen rantautumiseen Eurooppaan ovat edelleen olemassa. Tiukoissa talouden tilanteissa on aina aikaisemminkin tapahtunut valtio-, talous- ja hallintoreformeja.
Tässä maailmantilassa ja -kuvassa mielestäni Suomen armeijan pitäisi olla vahvimmillaan.



Uskottava puolustus tarkoittaa meillä olevan niin tehokkaan armeijan, että meiltä saatavat hyödyt eivät riitä maksamaan valtion ottamisesta johtuvia miehistö ja materiaalitappioita. Meidän suurin luonnonvaramme on laajat elinkelpoiset, suurinpiirtein saastumattomat maa-alueet ja puhdas makea vesi. Tämän hetkinen kallis NATO yhteensopiva kalusto, supistukset ja leikkaukset ovat ajaneet armeijamme sellaiseen tilaan, ettei siitä ole puolustamaan kuin pääkaupunkiseutua ja sitäkään kuin muutaman päivän ajan. Suurin osa reserviyksiköille varastoidusta materiaalista on auttamattomasti vanhentunutta nykyaikaiseen sodankäyntiin, NATO yhteensopivat koneet hyöty/hinta suhteeltaan kelvottomia itäkalustoon verrattuna ja armeijan käsikirjat, ohjesäännöt ja taistelukaavat on tehty voittamaan jatkosotaa vuonna -44, ei tämän päivän nykyaikaiseen modernisoituun sodankäyntiin sopivaksi.



Georgian sota, lyhyt kylläkin, käytiin pääasiassa 70-luvulta peräisin olevalla itäkalustolla ja kuinka kävi? Vastaavanlaista kalustoa meidän aina niin viisas hallituksemme on laittanut sulattoon ja poistanut koulutuskäytöstä. Mietitäänpä, kumpi tulisi halvemmaksi: uudet leopardit(nykyiset ovat jo vanhentuneet) vai itäkaluston modernisointi yötoimintakyvyllä(määrät joihin sama raha riittäisi olisi noin 10 kertaiset). Venäläinen osaa tehdä erittäin hyvin kolme asiaa, ne ovat tummaleipä, panssarivaunu ja olosuhteissa kuin olosuhteissa toimiva kivääri. Suomessa voisi olla itäkalustolla varustettuna noin kymmenkertainen panssari- ja ilmavoima. Ilmatorjuntakalustomme perustuu edelleen suureltaosin "sergeihin" (ZU 23-2), Oerlingon 35mm ilmatorjuntakanuunaan ja hyvin hyvin harvoihin ohjusilmapuolustus järjestelmiin. Nykyaikaisessa sodankäynnissä ensi-isku tapahtuu ilmavoimilla tarkoituksenaan lamauttaa sähköt, tietoliikenneyhteydet, liikenteen solmukohdat, maavoimat ja ilmapuolustuskyky. Suomen kokoisessa valtiossa tehokas ensi-isku ei vaatisi kuin murto-osan NATOn tai naapurimme Venäjän läheisistä joukoista.



Suomen taktiikka uskottavaan ja laajamittaiseen puolustukseen on leikkaukset, palvelusaikojen lyhentäminen, varuskuntien lakkauttaminen ja tietotaidon irtisanominen. Eikö tämmöisenä aikana pitäisi aktivoida suomalaista tuotantoa tekemällä armeijalle hankintoja, lisäämällä kantahenkilökuntaa ja pidentämällä palvelusaikoja. Patrian NEMO järjestelmä, AMV alusta, ZU 23-2 modernisaatiot, uudet tykistöjärjestelmät ja laajamittaiset kalustohuollot toisivat työtä, leipää moneen perheeseen. Kantahenkilökunnan kasvattaminen mahdollistaisi ydintoiminnoissa tarvittavien sotilaiden paremman koulutuksen ja palvelusaikojen pidentäminen veisi Suomen armeijan taas siihen tasoon mitä se oli parikymmentä vuotta sitten koulutuksellisesti, maailman parhaiten koulutettuja rivisotilaita.



Meidän koulutusohjelmamme saisivat unohtaa jatkosodan voittamiseen tähtäävät taktiikat ja opettaa sen sijaan syvää portaittaista puolustusta, mekaanisen joukko-osaston toimintaa, sissi- ja katusodan käyntiä, ryhmän taktista toimintaa erillisenä ja itsenäisenä yksikkönä ja laajempaa yksittäisen sotilaan varustekirjoa ja toimintatapoja. jokaisen sotilaan pitäisi olla kykenevä johtamaan myös ryhmän/joukkueenjohtajan kaatuessa itsenäiseen toimintaan ja tarpeen vaatiessa muiden johtamiseen, eli AUK tasoinen koulutus jokaiselle mosalle.



Yksinkertaiset materiaalihankinnat parantavat sotilaan toimintakykyä paljon. Suomen armeijan kuivamuona annokset tarvitsevat trangian, taktinen muokattavuus puuttuu pääosasta varusteita, suurimmalle osalle edes johtajista ei ole tarjota yönäkölaitteita ja ryhmän tehokas tukiase puuttuu vallan (älkää väittäkö että kvkk ajaa asemansa, tehokkaampi olisi DP-28 eli emma). KRKK löytyy vain jääkäreille. Suomen armeijan modernisointi jopa itäkalustolla maksaisi ehkä miljardin, mutta sitten se työ olisi vuosikymmeneksi tehty, saavutettu mahdollisesti tuhansia työpaikkoja, parempaa koulutustasoa ja jopa parempaa toimintakykyä KV tehtävissä, niistä politiikot aina tykkää kun pelastetaan muita kuin omaa kansaa



Pahoittelen jos tämä mielipide loukkaa monia, itse en arvosta palveluksesta kieltäytyviä, jos armeija ei ole sinun paikkasi, suorita edes siviilipalvelus ja tee jotain yhteiskuntasi eteen. Olen palvellut 362 ja sotilasarvoltani alikersantti, palveluksessa en loistanut, mutta tiedänpähän rauhanoloihin tehneeni osani.



Pyydän teiltä kommentteja, keskustelun avauksia ja omia mielipiteitänne


Etukäteen kiittäen


Kalle Hakala

Ei kommentteja: