Metästys, totuus ennakkoluulojen takana

Seurattuani viimeisimmän kouluammuntatapauksen uudelleen herättämää keskustelua aselakien tiukentamisesta havaitsin useimpien keskusteluun osallistujien osittaisen tietämättömyyden  siitä, mitä metsästäjät tekevät tuolla metsässä ja järvien rannoilla syksyisin ja totaalisen tietämättömyyden siitä, mitä tapahtu aktiivisimman kauden ulkopuolella. Seuraavassa blogissa käytän aineistoa Metsästäjäin Keskusjärjestö Ry:n vuonna 2002 julkaisemasta Askel Riistapolulle oppaasta, joka on tarkoitettu lukuaineistoksi metsästäjäntutkinnon suorittamiseen. Mielipiteet ja asia on kuitenkin henkilökohtaisia mielipiteitäni eivätkä edusta Metsästäjäin Keskusjärjestö Ry:tä, metsästysseuroja tai muita metsästäjiä.

Askel riistapolulle on erittäin käytännönläheinen opas ja on tarkoitettu jokaisen metsästäjän "hakuteokseksi" metsästyskautta varten, se sisältää niin eettisen, laillisen ja sopivan käyttäytymismallin metsästäjälle ja opastaa metsästämisen perusteisiin selkokielisesti ja helposti ymmärrettävästi. Pidän teosta jokaisen metsästäjän, metsästyksestä keskustelevan ja jokaisen luonnossaliikkujan perusteoksena joka tulisi lukea aika ajoin.

Metsästys ja riistanhoito ovat käsitteitä, jotka liikkuvat käsikädessä ympärivuoden. Ne sisältävät riistaeläinkantojen supistuksia ja vahventamisia, ruokintaa, tarkkailua, oppimista ja "sadonkorjuuta". Metsästä ei ilmaiseksi oteta mitään, sieltä saadaan palkkioita tehdystä työstä, tunteja laskematta. Ahkera, rauhallinen ja kärsivällinen metsästäjä on yleensä saamamies ja hätäisimmät kaverit jäävät vain pyyntimiehiksi. 

Riistanhoito yksinkertaisuudessaan on eläinkantojen tarkkailua ja niiden rajoittamista tarvittaessa. Esimerkiksi kettu ja supikoira -kannat ovat helposti lisääntyviä kantoja ja näiden eläinten lisääntyminen rasittaa niin jänis, kuin lintukantojakin. Joten pienpetojen metsästäminen on malliesimerkki onnistuneesta riistanhoidosta. Myös ruokinnat, ennallistamiset, suolakivet ja riistakolmiolaskennat ovat riistanhoitotyötä. Hirvikantojen vähentäminen hirvenmetsästysaikaan on riistanhoitoa näkyvimmillään. Jos hirvikantoja ei pidettäisi kurissa, ne lisääntyisivät liikaa, aiheuttaen ruokapulaa ja liikenneonnettomuuksia. 

Riistanhoidoksi lasketaan myös kosteikkoalueiden rakentaminen ja ennallistaminen, linnunpöntön laittaminen puuhun tai vaikkapa tilusrajalla mustamarjapensaiden pitäminen.

Mistä sitten näkee riistahoidollisten toimenpiteiden loppumisen seuraukset?? Yksinkertaisin esimerkki ovat naakat. Naakka oli aikoinaan rauhoittamaton laji ja sen kanta pidettiin pienenä, mutta elinvoimaisena. Nyt kun naakkaa ei saa enään metsästää, kanta on räjähtänyt käsiin ja uhkaa kaikkien peltoalueilla ja avoimilla alueilla asuvien lintujen pesimäaluetta ja vähentää täten esimerkiksi kuovin esiintymistä. 

Miksi jotain kantoja pitää rajoittaa? mikseivät ne saa lisääntyä? Kun katsomme itäkarjalan korpimetsiä, joihin ihminen ei ole koskenut, kantoja ei tarvitsekkaan rajoittaa, siellä luonto on vielä tasapainossa. Rakennetussa ympäristössä kuitenkin luontaiset viholliset, luontainen poistuma ja ekologinen kiertokulku on järkkynyt ja osa lajistosa hyötyy tästä enemmän kuin muut, osa jopa kärsii. Tämän epätasapainon takia riistanhoito on välttämätöntä luontomme monipuolisuuden säilyttämiseksi. Esimerkkinä kanipopulaatio pääkaupunkiseudulla. Riistanhoidolliset toimenpiteet siellä olisivat tarpeen kanipopulaation tuhoamisen muodossa, jotta alkuperäisten eläinpopulaatioiden tasapaino saadaan tasattua.

Miksi aselakien tiukentaminen on rajoittanut uusien harrastajien mahdollisuuksia aloittaa omatoiminen metsästäminen. Nykyään alle 18-vuotias ei saa ensimmäistä asettaan omille luville, vaan rinnakkaisluvalle. Tämä tekee mahdottomaksi metsästyksen aloittamisen jos lähipiirissä ei ole jo olemassa metsästykseen kelpaavaa asetta. Lisäksi monella metsästysseuralla on tiukat sisäänpääsyvaatimukset ja monet eivät "Rekrytoi" ollenkaan. Suomalaisen metsästäjäväen onglemaksi onkin muodostumassa lisääntynyt byrokratia, yleinen ja perusteeton halveksunta hienoa ja perinteistä sekä tärkeää harrastusta vastaan ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä on harrastajien vanhentuminen, suomalainen eräkulttuuri tarvitsee lisää nuoria riveihinsä oppimaan hyvän metsästäjän etiikan ja käytöstavat vanhoilta, kokeneilta metsästäjiltä, niin kauan kun heitä vielä on.

Kiitos kun jaksoit lukea, vastaan mielelläni kommentteihin ja kysymyksiin tästä aiheesta

Terveisin

Kalle Hakala

Suomalainen puoluerakenne, joko viimein tiensä päässä?

Politiikkaa seuraavana ihmisenä alkaa ihmetyttää suomalainen poliittinen käytäntö. Suunta tuntuu olevan sama, siis kohti prinkkalaa, oli vallassa puolue kuin puolue. Muutokset puolueiden välillä ovat pieniä, silti suunta on kaikilla, sanoista huolimatta, kohti tiiviimpää EU yhteistyötä. Vaihtoehtoa tälle ei tunnu olevan. Istumme euroopassa liian isoissa kengissä, hallinto on liian laaja-alainen ja paikallisia olosuhteita huomioimaton. EU on keskuhallinto johon jokaisen maan pitäisi kumartaa ja kuitenkin loppujenlopuksi se on vain suurpääoman keino saada omat kilpailuetunsa ja lanttinsa irti myös valtioilta kuluttajien lisäksi.

SDP istuu samoilla rattailla kuin vasemmistoliitto ja kokoomus, keskusta ja persut riitelevät vahvimman oppositiopuoleen paikasta ja media jauhaa vain muutaman rasistin puheista julkisuudessa. Persuilla oli hyvä nousukiito, kuitenkin puolue paisui liian nopeasti pitääkseen jauhot pussissa ja pussin suun kiinni, joten edustaviin tehtäviin pääsi kaikenlaista koohottajaa. Vasemmisto on pudottanut hampaansa rahavallan alttarille, vihreät eivät tunnu pääsevän ruotuun ja saamaan aikaiseksi senkäänvertaa. (presidentin vaalit olivat henkilövaalit, en laske sitä puolueen nousuksi). Vihreillä olisi paljon tehtävää tässä maassa saasteiden ja muiden poistamiseksi, energia politiikan selvittämiseksi, kunhan näkisivät myös toisen puolen aitaa, jossa ovat luonnonkäyttäjät, metsästäjät ja järkeistäisivät teesejään (anteeksi kova kommentti, en tue mitään puoluetta, mutta metsästäjänä kuva vihreistä niin sanotusti on hieman myrkynvihreä)

Olisiko aika nostaa uusia puolueita tai jopa romuttaa puolueet ja siirtyä suoraan puolueettomaan edustajistoon? toki silloin voi olla mahdollista että korruptio lisääntyisi, mutta onhan jokaisella puolueellakin eturyhmä? Kokoomus on vallassa vain, koska onnistui saamaan mediaseksikkään kampanjan aikaiseksi ja ihmiset luulemaan että rahavallan etu on myös heidän etunsa. 

Olen lievästi sanoen turhautunut nykyiseen politiikan kenttään, jossa tuntuu vain samat asiat jauhavan edestakaisin, suvaitsevaisuuden alla kytee suvaitsemattomuus suvaitsemattomia vastaan, porvari potkii porvaria ja työläinen syö toisen työläisen leipää. Onko tässä enään mitään järkeä?`

Olisin kiitollinen jos joku voisi selittää minulle mikä on kaipaamani itsenäisyyttä vahvistava, terveillä ja järkevillä ajatuksillavarustettu puolue, jota voisin äänestää? tiedän ettei työläisen, metsästäjän ja itsenäisyyttä vaalivan ihmisen vaatimuksiin vastaa suoraan mikään puolue, mikään ei ole edes lähellä. Toiset sulkisivat metsät ihmisiltä, toiset kaataisivat ne, toiset antaisivat kaiken vallan rahalle, toiset kaataisivat rahavallan. toiset antaisivat koko määräysvallan eulle, kukaan ei ole valmis siitä irtautumaan. 

pahoittelen suoria ja hieman karrikoivia esimerkkejä. jos ärsyynnyit niin pyydän, kerro se minulle, jos sinulla on vaihtoehto, kerro sekin.

Terveisin

Kalle Hakala