tiistai 27. maaliskuuta 2012

Toisinajattelijan aamiainen

Toisinajattelijan aamiainen





    Tarve purkaa ajatuksiani ja saada niistä palautetta ja keskustelua aikaiseksi sai minut aloittamaan blogin kirjoittamisen. Ensimmäisenä pitää todeta, vaikka äänestinkin populisteja, se fakta, etten lue itseäni mihinkään puolueeseen, suurempaan poliittiseen suuntaukseen kuuluvaksi, kuin omaa maailmankuvaani jakavaksi toisinajattelijaksi.



    Tämänpäivän poliittinen kansankuva on hyvin elitistinen, monelle äänestäjälle tutun naaman katselemista, turhien lööppien ja paljastusten seuraamista. Paljastuvat asiat ovat tekstiviestejä, "vihapuhetta" (voisiko joku selittää minulle miksi oman mielipiteensä sanominen on väärin?), humalaista sekoilua. Politiikotkin ovat ihmisiä ja silloin tällöin he voivat ihastua, toimia ajattelemattomasti, tehdä vakavia virheitä ja kyllä, myös humaltua. Ne paljastukset jotka oikeasti ansaitsisivat päivänvaloa, ovat eturyhmien, päättäjien ja poliitikkojen takana olevien ihmisten nimet ja todelliset intressit. Sieltä voisimme löytää sen todellisen voiman, joka tällä hetkellä ajaa median, kansan ja koko yhteiskunnan huomiota asioihin, joita he haluavat näyttää. Hallituksen salaiset asiakirjat Kreikasta, kuntaliitoksesta ja ties mistä vielä paljastumattomasta ovat niitä asiakirjoja jotka jokaisen suomalaisen miehen, naisen, lapsen, nuoren, työläisen, kepulaisen, kommunistin, porvarin tai toisinajattelijan tulisi lukea.



    Raha ajaa Suomen taloutta syvemmälle kuin olemme koskaan olleet aikaisemmin. Kyllä, se on raha mikä sen tekee, ei sen puute. Isot yritykset maksavat johtajille potkujen antamisesta, valtio vikisee kun sen entiset yhtiöt kuten kemira ja fortum takovat miljardeja, kun ne myytiin murto-osalla niiden tuotosta hetkellisen helpotuksen saamiseksi aikoinaan (silloin minä vielä pyörin hiekkalaatikolla enkä tajunnut kuin leikkimisen päälle, voisinpa olla vielä siinä tilassa niin ei harmittaisi). Köyhempi kansanosa on kokemassa amerikkalaisen kohtalon julkisen sosiaaliturvan huvetessa, kun tuloerot ja hinnat kasvavat. Jos hallitus ymmärtäisi tukea huonompiosaista kansaosaa, osa-aika työläisiä, vuokratyövoimaa, pitkäaikaistyöttömiä, yksinhuoltajia ja omaishoitajia paremmin, se kaikki raha menisi samantien kiertoon, toisi työtä, sisäistä markkinaa ja parempaa elintasoa. Toisin tapahtuu. Yritykset saavat tukea jotta voivat sitten kun tukivakuudet ovat tulleet, ulkoistaa toimintoja Puolaan, Kiinaan etc.


   
    Vuonna 1917 alkoi Suomelle verinen, mutta tarpeellinen luokkasota. Ilman punaisia meillä ei olisi koskaan ollut mahdollisuutta luoda HETKELLISESTI lähes tasa-arvoinen yhteiskunta. Ilman valkoisia, meillä ei olisi ollut koskaan sotilaallista tietotaitoa, aseistusta eikä kansallista yhteinäisyyttä herra Cajanderin rampauttaman armeijan kohdatessa ylivoimaisen, paremmin varustetun ja ylimielisen vihollisen. Vuoden 1918 jälkeen vei vuosia saavuttaa yhteenhiileen puhaltaminen, sotakorvauksia, jälleenrakentamista, nälkää, korttiannoksia vastaan. Suomi pääsi yli tuosta ajasta onnenkantamoisten, ovelan Diplomatian avulla, mutta ennenkaikkea tavallisen kansalaisen rakkaudesta omaa maataan, kotiaan, perhettään ja kunniaansa kohtaan, sekä silkasta selviytymisen mahdollisuudesta, toisin sanoen elämästä tai kuolemasta.
Tänä päivänä mietin mihin se kaikki katosi? Mcdonaldsiin? vai EUn keskushallintoon ja euroopan keskuspankkiin? Kukaan ei auta naapuriaan. Harva uskaltaa enään sanoa mielipiteensä ääneen jos se on konsensuksen vastainen tai jopa (pahoittelen kirosanaa joillekkin) rasistinen? Kukaan ei nouse barrikadeille edes mielikuvallisesti vaatimaan elantoa perheelleen sillä työllä jonka pystyy tekemään. Onko vuosi 2017 uuden vallankumouksen aatto? Meneekö siihen edes niin kauan? Koska suomalaisia kohdellaan muuten kuin ääninä, kuluttajina, asiakkaina, virhemarginaaleina, pelinappuloina ja oman kulttuurisen vaikenemisensa uhreina?



    Ruuan hinnan nousu ajaa meidät kurimukseen ja pian jokaisella parvekkeella, ojan pientareella ja rivitalon takapihalla nähdään omaa tuotantoa elintarvikkeiksi. Suomi ei pysty enään elättämään itseään omalla maallaan. Liikaa peltoja paketissa, liikaa pieniä arvokkaita tiloja ja maamiestaitoa kadonnut. Ruuan hinnan nousu on tosiasia! mitä tapahtuu kun kuuden lapsen isä, tavallinen työläinen toteaa että lapsille ei ole kohta enään kananmunia, lihaa tai muita, jo nyt luksustuotteita, tarjolla? takuulla jo tänä päivänä se käsi puristuu nyrkkiin taskussa! Kysymys on mitä pitää tapahtua että se nyrkki nousee ja vetäisee rahavaltaa kuonoon ja ottaa sen mikä mielestään hänelle kuuluu?



  
    Pahoittelen kirjoitustapaani, joka on hieman hairahteleva, epäselkeä ja agressiivinen, jopa hieman vihamielinen. Kirjoitan tämän yksityishenkilönä, ilman puoluetaustaa, ilman suurta omaisuutta tai koneistajakurssia korkeampaa tutkintoa. Suurin sivistykseni ovat olleet ja ovat edelleen läheiset, asioista kiinnostuneet ihmiset ja tuhannet tunnit maailmanparantamista tsajun vierellä Olen siis sivistymätön ja ignorantti persoona, jolla on tarve puhua suunsa puhtaaksi, ja ottaa vastaan mitä toisilla on sanottavaa.



Toivon keskustelua asiasta, asian vierestä, asiallista ja suorapuheista.



Ajastasi ja lukemisen vaivasta kiittäen

Hyvää kevättä toivottaen

Koneistaja, metsästäjä ja toisinajattelija

Kalle Hakala

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Täytyy sanoa, että rohkeaa tekstiä. Nykyään tuntuu ettei saa edes ajatella kielteisesti tietynlaisista asioista saati kyseenalaistaa. Tai ainakaan myöntää sitä. Mutta eikös kaikella ole rajansa, missä siis menevät nykyään sanan vapauden rajat? Kuka ne saa asettaa?

- Huolestunut